Ak-Kolumni: Asenne kohdilleen.

Monia asioita voi oppia harjoittelemalla ja tekemällä sen eteen kovasti töitä. Tottakai on nämä, niin sanotut luonnonlahjakkuudet, mutta yksin sekään ei riitä. Urheilussa joku saattaa olla tietyssä lajissa pienestäpitäen erittäin lahjakas, joku toinen taas on enemmän keskivertoinen, mutta harjoittelee kovasti. Hän saattaa pärjätä erittäin hyvin kovan treenin ansiosta. Tottakai luontaisista lahjoista on apua, mutta yksin se ei riitä nykymailman kovassa tahdissa. Tärkeintä on uskoa omaan tekemiseen 110%, jos haluaa kehittyä ja saada tuloksia aikaiseksi. Tavallaan pitää uskoa mahdottoman olevan mahdollista.

Sama päätee valokuvaukseen. Toiset voi oppia asiat helpommin, toiset taas tarvitsevat paljon enemmän aikaa ja harjoitusta oppiakseen. Pidemmällä tähtäimellä kumpikin voi olla yhtä hyviä. Sanotaan, että harjoitus tekee mestarin, tai ainakin harjoittelemalla suunta on sinne päin.  Moni varmasti pelkää ottaa kaikkea automatiikkaa kamerasta pois ja aloittaa kuvaamisen täysin käsisäädöillä. Loppupeleissä, ei valokuvaus ole mitään rakettitiedettä. Tarvitaan vähän ymmärrystä valonkulkemisesta ja kamerasta. Jälkimmäisellä meinaan sitä kolmiodraamaa, mikä valokuvaukseen liittyy: Aukko, suljinaika ja herkkyys. Tottakai mukana on monia pieniä asioita lisää, (kuten valkotasapaino, jonka voi aluksi antaa olla vaikka automatiikalla) mutta noiden asioiden ymmärtämisellä pääsee jo pitkälle.  Sitten vain harjoittelemaan. Aluksi tulee paljon huonoja ja käyttökelvottomia ruutuja. Tässä kohtaa tulee eteen se kuuluisa asenne! Jos olet päättäväinen, etkä lannistu heti ensimmäisistä epäonnistuneista valoituksista, vaan jaksat uskoa itseesi ja omaan tekemiseen, opit kyllä. Ajattelemalla: en ikinä opi, tämä on mahdotonta yms, vaikeutat varmasti omaa tekemistä, eikä tuloksia synny.

Itse ostin heti alkuun pokkarin, josta sai käsisäädöt päälle. Valehtelematta otin muutaman tuhat kuvaa, jotka kuuluivat kategoriaan: Suoraan delete. Nuo kuvaus kerrat antoivat kuitenkin käsityksen siitä, mitä tapahtuu aukkoa, suljin-aikaa tai herkkyyttä muuttamalla. Halusin oppia sen, jotta voisin kuvata asiota haluamaani lopputulosta silmälläpitäen, tai miten minä asian näen, en niinkuin kamera olettaa minun näkevän. Harjoiteltavaa on vielläkin paljon  mutta edistystäkin on tullut.  Harjoittelulla, kokeilemalla ja tekemällä, on mahdollista saada kehitystä aikaan. Toki valokuas on sellainen ala, jossa pitää itseään kehittää jatkuvasti, mikäli mielii pysyä menossa mukana. Luovempia juttuja, kuvan käsittelyä, tekniikkaa, uusia julkaisualustoja. Aina voi kehittyä lisää ja treenailla uusia juttuja, itse kriittinen pitää pystyä olemaan ja haastamaan itsensä jatkuvasti. Vain näin voit menestyä, niin että menestys kestää.  Ja tämä pätee  niin valokuvauksessa, urheilussa, kuin missä tahansa työssä ja elämässä yleensäkkin. Omaan tekemiseen uskominen, on vähintään puolet tekemisestä!

Todisteeksi ylläolevasta, pari kuvaa ekoista kerroista photarin parissa ja sitten nykypäivää:

Ekojamuokkauksia

Ekoja kertoja photarin kokeilua.

Ekojamuokkauksia2

Ekoja kertoja photarin kokeilua.

SillanAlla

Tuoreempi photarointi.

Vielä on paljon harjoiteltavaa, mutta kuten sanoin, kehitystäkin on tullut, kuten kuvista huomaa.

Alin kuva on taustana eräässä jutussa, jonka voin kohtapuolin julkaista. Laittelen sitten vähän making of settiä mukaan. Kerrottakoon nyt kuitenkin, että panoraama on tehty 7:stä pystykuvasta käsivaralta.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s