Haastattelussa Marko Simonen

Tällä kertaa haastattelussa on valokuvaaja Marko Simonen (Photo Power 2000). Marko kuvailee tasaisen varmaa ja hyvän näköstä kuvaa, keikkakuvista tuotekuviin ja kaikkea siltä väliltä. Huomion arvoisena seikkana, suosittelen myös katsastamaan läpi tämän sällin blogin ja ”Personal Projektit”. Näissä ”ninja” puuhastelee, mitä ihmeellisemmissä tilanteissa.

Eli kuka olet ja mistä päin tulet?

Marko Simonen on siis nimeni, muutin Jyväskylästä Stadiin syksyllä 1998 ja siitä lähtien pitänyt Helsinkiä kauhun vallassa 🙂 Tämänhetkinen folio löytyy osoitteesta www.markosimonen.com

Monta vuotta kamera on pysynyt käsissä?

Kaksi vuotta. Aiempi aiheeseen liittyvä tausta on mm. graafinen suunnittelu, jonka luontaisena jatkumona valokuvaus tuntuu toimivan oikein hyvin. Junnuna tykkäsin mm. piirtää paljon, eli vissiinkin näistä on iän mittaan iskostunut selkäytimeen tiettyjä asioita mm. sommittelusta, valoista ja varjoista, ja varmaan kai muutenkin kaikenlaisesta visuaalisesta. Valokuvissakin kyse on lopulta ideasta, sommittelusta, valoista ja varjoista, väreistä ja tyylistä. Ja jos kuvassa on jokin stoori tai siinä on jonkinlainen pointti, niin aina parempi.

Mitä pää-asiallisesti kuvaat? Ja minne kuvaat?

En tällä hetkellä ole varsinaisesti vielä erikoistunut mihinkään tiettyyn, kuvaan aika lailla kaikenlaiset keikat mitä eteen vaan tarjoutuu, oli ne sitten häitä, tuotekuvauksia, muotokuvia, mainoskuvia, dokumentaarista… Tarkoituksena on yrittää siis raapia hommasta leipää pöytään ja tässä vaiheessa, eikä näinä aikoina todellakaan ole varaa kieltäytyä yhdestäkään keikasta. Tilaajina voi olla niin yrityksiä, kuin yksityisiäkin ihmisiä. Uskoisin että tulevina vuosina sitä tulee luontaisesti tai sattuman kautta erikoistuttua ainakin jonkin verran tiettyihin juttuihin.

Niiden päälle on tietty näitä ns. personal projecteja, joissa saa tietenkin vapaat kädet sooloilla ja toteuttaa itseään. Lapsikuvauksiakin tein muutaman kerran, mutta koin ne äärimmäisen haastaviksi, lähinnä sen takia kun ei itseltä löydy vielä kokemusta pelata muksujen kanssa ja tilanne oli aivan hemmetin kaukana omasta mukavuusalueesta. Toisaalta, semmoisia keikkoja kandee tietosesti myös tehdä, eli uskon siihen, että pitää ottaa riskejä ja loikata säännöllisesti omalta mukavuusalueelta pois, saadakseen hommaan lisää suhteellisuudentajua, ymmärrystä ja laajempaa osaamista.

Kuva: Marko Simonen

Millainen kamera kalusto on raahattavana?

Tällä hetkellä runkona on Nikon D700, saatan vaihtaa enempiin megapikkelseihin jokin sopiva hetki, jos satun sen verran rahoissani olemaan. Valaisupuolella löytyy mm. parit Elinkan 500w:t, joita täydennän tarvittaessa kolmella pikkuflässillä. Nopeat pikkukeikat huitaisen ihan suoraan parilla speedlightilla ja sontikoilla, strobistimeiningillä. Esim. taannoinen Kamppailija-lehden kansi, joka oli salamajalustojen pystyttämisineen ehkä max 3 min keikka. Silmäilin ensin spotin, päätin mielessäni valaisutavan, sitten heti jalustat pydeen, speedlightit ja sontikat kiinni, valotehot ja kameran säädöt suoraan ”on the money”, sitten yksi testiruutu, hiuksenhieno säätö, jonka jälkeen kahdeksan tuotantoruutua ja kiitos näkemiin. Olosuhteet oli tuossa sellaiset, että varsinaista kuvausta ei kohdehenkilön kanssa oltu etukäteen pystytty sopimaan ja aikaa ei ollut juurikaan käytettävissä.

Valonmuokkaimista diggailen eniten suuntaavaa valoa, tykkään varjoista ja pelata niiden kanssa. Ja mielummin isompi valonlähde kuin pienempi, viimeaikainen suosikki on mm. isot paraboliset sontikat. Akkugeniksen otan varuiksi aina autoon messiin ja yleensä otan enemmän kamaa mitä tarvitsen. En halua sitä tilannetta, kun pitää kirota, että ”perhana miksen mä ottanut sitä juttua mukaan…”. Aikani roudattuani myös erillaisia kamoja paikasta toiseen, suosikeiksi on nousseet sellaiset kamat, jotka menee pieneen kasaan ja on nopeita ja helppoja lyödä pystyyn.

Mistä saat ideat kuviin ja aiheisiin?

En usko että kukaan tietää tarkalleen mistä kukin ideansa johonkin juttuun saa. Jostain ne aina pompsahtaa, joku viisaampi voisi kertoa tämänkin. Se on omalla kohdalla ainakin fakta, että väsyneenä, kiireessä tai stressin keskellä ideoita ei tule ja luovista hetkistä voi vaan haaveilla. Yksi oleellinen sitaatti joka joskus jostain on jäänyt mieleen, koskien luovuutta ja ideointia on: ”you gotta make time to waste time”. Eli joskus voi olla ihan tarpeellista vaan hypätä arjen keskeltä jonnekin aivan muualle, ihan vaikka päiväksi, jättää läppäri himaan, heittää aivot narikkaan ja haistella kukkasia. Pian voikin sitten huomata että mielessä pyörii jo ihan itsestään aivan uusia ajatuksia, mitä ei olisi muutoin juolahtanut mieleen kuuna päivänä omassa arkiympäristössä.

Koulutus valokuva alalle?/ Ihan itse oppinut?

Visuaaliviestinnän Instituutti (VVI), Tampere. Tosin, on itse asiassa vielä kesken. Muutoin paljolti myös itseoppinut, mutta elämää suuremmat kiitokset lausun aina myös Jarmo Katilalle, Rami Lappalaiselle ja Mike Sirénille. Katsoisin että näiltä henkilöiltä olen oppinut tähän asti paljon. Oma kiitollisuudentunne heitä kohtaan on suuri ja muistakaa käydä tsekkaamassa heidän saitit netistä.

Kuva: Marko Simonen

Kuinka paljon teen ns. omia projekteja?

Aina kun vaan aikaa ja energiaa riittää. Takaraivossa on aina jatkuva vimma toteuttaa omia ideoita ja saattaa ne jonkinlaiseen silmillä nähtävään konkreettiseen muotoon. Joskus jokin juttu voi olla vaan yksittäinen kuva tai kuvasarja sellaisenaan, mutta sekä rakenteilla, että myös suunnitteilla on tässä muutama proggis, jotka kukin etenee pieni palanen kerrallaan. Nämä on samaan aikaan myös sellaisia, jotka tuskin koskaan varsinaisesti valmistuu, eli ne saavat jatkoa sitten aina kun jatkoa niille syntyy.

Miten sosiaalinen media on vaikuttanut valokuvaamiseen?

Jos ajattelen tätä ensin vaikka näin päin, niin diggaan SoMessa siitä, että pystyy lähes automaattisesti seuraamaan vaikka omien lempparikuvaajien tekemisiä. Se on aika cool. Ja siihen vielä se interaktiivisuuden tunne, kun voi tykätä tai kommentoida jne.

Toisinpäin sitten, SoMessa on aika lailla ehdoton pakko olla mukana, ellei halua pysytellä näkymättömissä ja piilossa maailmalta. SoMe on osa minkä tahansa yrityksen tai yritteliään ihmisen markkinointia, joka on sekä sitkeyslaji, mutta samalla myös taitolaji. Itseltäni löytyy siihen ehkä vähän sitkeyttä, mutta vielä vähemmän taitoa. SoMen käyttäminen oikein ja kannattavalla tavalla markkinointiin (suhteessa siihen aikaan ja vaivaan jota se pahimmillaan voi viedä) on ihan oma maailmansa ja siellä pitää tietää ja ymmärtää tiettyjä juttuja, jotka lienee kyllä ihan opittavissa. Toivottavasti 🙂

Kuva: Marko Simonen

Mitä tulevaisuun suunnitelmia sulla on valokuvauksen parissa?

Oppia ja kehittyä mahdollisimman paljon, mahdollisimman lyhyessä ajassa, ilman minkäänlaisia tekosyitä. Tavoitteena on, että ajan myötä oma tämän hetkinen vankkumaton usko parempaan tulevaisuuteen joskus palkittaisiin ja tällä työllä alkaisi ihan oikeasti pärjäämään. Hyppäys valokuvauksen puolelle taloudellisena päätöksenä on huonoin mahdollinen ja aivan ehdottomasti vastoin kaikkia järkisyitä. Itse asiassa en haluaisi suositella tätä kenellekään, enkä sano tätä edes vitsillä. Jos saat esim. tienattua elantosi päivätöissä ja ehdit valokuvata vapaa-ajalla, kannattaa pitäytyä siinä ellei aivoissa ihan oikeasti ns. ”viiraa”. En keksi ainuttakaan järkisyytä taloudelliselta näkökannalta, miksi joku edes huonona päivänään päättäisi ryhtyä tekemään hommia valokuvauksen parissa, ainakaan friikkarina tai itsenäisenä yrittäjänä.

Mitä duunailet vapaa ajalla? (Jos et kuvaa silloinkin)

Olen mukana yhdistystoiminnassa, mutta aika lailla kaikki muut harrastukset on jääneet pois. Ennen oli sentään kuntosalia ja bänditoimintaa jne jne. Käytän siis kaiken mahdollisen ajan tähän juttuun, siitä hetkestä kun herään, siihen hetkeen kun illalla ei pysy enää silmät auki.

Mitä vinkkejä antaisit alotteleville valokuvaajille?

Kuvaa kiinteillä laseilla. Kamerassa manuaalisäädöt aina. Ja tarkoitan siis aina. Kaikki automatiikka kamerasta ja salamoista (pikkuflässit) pois. Kuvaa aiheita jotka itseäsi kiinnostaa. Kuvaa myös aiheita jotka koet mahdollisimman vaikeiksi ja tee sitä säännöllisesti. Ja jos haluat tuottaa mielenkiintoisia kuvia – valitse kuvattavaksi mielenkiintoisia ihmisiä/asioita. Kokeile koko ajan uusia juttuja, uusia valonmuokkaimia, kuvakulmia, polttovälejä, valaisutapoja… Muista treenata ne ensin ”himassa” kuntoon, jos pitää lähteä vaikka täyttämään jonkun toimeksiantoa.

Kuvaeditoinnin puolella tontti on loputon, mutta alkuvaiheessa kannattaa pitää suhteellisuudentaju mukana, jos vaan mahdollista. Liian helposti kokee onnistumisen elämyksiä kun saa tehtyä kuvasta esim. täysin eri näköisen kuin mitä se alunperin kuvatessa oli. Alussa siihen muodostuu liian kova viehätys eikä enää muista katsoa miltä kuva lopulta näyttää. Jos saat muokattua kuvaa erilaiseksi – se ei automaattisesti tarkoita että kuva näyttäisi paremmalta.

Ja jos tuntuu että hommat menee välillä pieleen – anna palaa vaan. Mitä nopeammin epäonnistut, sen nopeammin opit. Eli jos tuntuu ettet kohtaa paljoakaan erilaisia vastoinkäymisiä, niin silloin sä et yritä tarpeeksi kovasti. Jos joskus tuudittaudut ajattelemaan että osaat jotain – muista niinä hetkinä että olet tosiasiassa täysi paska etkä osaa hevon helvettiä. Älä kuuntele tai usko ihmisten kohteliaisuuksia, ne on merkityksettömiä. Sen sijaan, jos joku parempi kuvaaja kritisoi sun kuvia ja perustelee miksi olet tyrinyt – kuuntele tarkkaan, ota ne hetket avosylin vastaan ja paina mieleen.