Haastattelussa valokuvaaja Vesa Koivunen.

Kuka olet ja mistä tulet?
 
Vesa Koivunen 36-vuotias ja syntymäpaikka Helsinki. Asunnut Espoon Tuomarilassa koko lapsuuteni ja sitten muutaman syrjähypyn jälkeen palanut kotikonnuilleni.
 
 
Kauan olet kuvannut ja miten tie on viennyt valokuvaajaksi?
 
Olen kuvannut joitain vuosia. Ajoin aikanaan motocrossia ja päädyin mekaanikon hommiin. Olin kiinnostunut kirjoittamisesta ja ryhdyin lehtiavustajaksi suomalaisiin moottoripyörälehtiin. Lehdet tarvitsivat kuvia ja rupesin myös kuvaamaan.
Kuvaaminen on paljon simppelimpää hommaa kuin kirjoittaminen, joten päädyin panostamaan siihen. Suomeen palattuani rupesin kuvaamaan freelancerina, sitten pidin yhden uhreilukuvausvuoden Keski-Euroopassa ja palasin Suomeen pomoksi Iltalehteen.  Nyt kymmenen vuotta myöhemmin voisi kutsua itseäni valokuvaajaksi.
                                           
 
                                                      _DSC2639
 
Millasella kalustolla kuvat syntyvät?
 
Kuvaan Nikonin kameroilla. Urheilua D3s:llä, henkilökuvia ja mainoskamoja D3x:llä ja remotena on D3:sia. Linssejä on 16mm kalansilmästä 600mm.
 
 
 
 
Kuvaat aika paljon urheilua, mitä muita aiheita tulee kuvattua?
 
Henkilökuvia, mutta aika pitkälti urheilijoita hekin.
 
 
 
 
Käytät paljon remote kameroita, katto ja maalikameraa ison mailman malliin. Mikä on ollut vastaanotto tuolle kattaukselle?
 
Asiakkaat ovat olleen tyytyväisiä, kun aina silloin tällöin saadaan hyviä, ehkä hivenen erilaisia kuvia. Teen niitä nykyään vain tarvittaessa, sillä se oli missio, jossa pystyin todistamaan itselleni, että pystyn moiseen hommaan. Enkä siihen yksin olisi pystynytkään, on hyvä olla osaavia kavereita.
 
 
Reissaatko paljon duunin puolesta?
 
Reissaan. Yritän vähentää perheeni takia koko ajan, mutta tälläkin hetkellä mennään sellaisella reissu tai kaksi per kuukausi. Isot kisat ovat suurin ongelma, kun siellä ollaan yhtäjatkoisesti niin pitkään.
 
 
Olet päässyt kuvaamaan isoille organisaatioille, esim: RedBull. Pitääkö paikkansa että alku oli aika koominen? Kaaduit mutta sormi oli koko ajan laukasimella, kamera nakutti ruutuja ja vaikka kamera meni rikki niin joku niistä ruuduista kumminkin miellytti Redbullia, niin että tarjosivat keikkaa?
 
No, joo sinne päin… 🙂 Olin Tukholmassa kuvaamassa Red Bull Crashed Icea ja siihen aikaan siellä sai kuvaajat liikkua aika vapaasti. Olin maalialueella, kun laskijat tulivat viimeiseen hyppyyn. Olin jäädä alle ja horjahdin taakse päin, mutta kamera lauloi. Laajalla linssillä syntyi vauhdikas kuva.
Kai siitä sitten oli joku tykännyt, kun sitten myöhemmin ottivat yhteyttä.

 

Vesa juuri alkamassa kuvaamaan Redbull Crashed Ice Helsingin karsintojen kymmentä nopeinta, jotka lähtevät Åreen isoon ränniin kokeilemaan mihin kantti ja vauhti riittävät.

 
Mikä on hienoin/huonoin muisto tai tilanne tässä työssä?
 
Kyllä hienoimmat muistot menevät reissuihin, joita olen saanut tehdä yhdessä vaimoni kanssa. Viime vuonna olimme kuvaamassa, nyt jo edesmennyttä, viisinkertaista enduron maailmanmestaria Mika Aholaa. Gironan reitti oli todella jyrkässä rinteessä ja siellä Mika auttoi ensin minut ja sitten vaimoni rinteeseen. Kuvan jälkeen hänen piti lähes tulkoon kantaa meidät pois. Tuollaisista jää hauskoja muistoja ja varsinkin kuvat olivat todella hyviä.
Toki voisin nostaa yksittäisiä fiiliksiä kisoista, mutta niitä on niin paljon. Rakastan urheilua ja saan hyvä fiboja monista jutuista.
 
 
Pidät vkphotoblog.com osoitteessa blogia. Kirjoittelet välillä narsistisen humoristisella tyylillä. Tuleeko tuosta pajon kommentteja kentällä?
 
Ei suomalaiset paljon kommentoi. Tietyltä ryhmältä vanhoja vihaisia kuvaajia tulee aika paljon kakkaa, mutta eivät he yleensä uskalla suoraan kentällä mitään sanoa. Kunhan murjottavat. He laittavat ilkikuraisia sähköposteja ja yleensä ne tulevat ilta-aikaan kymmenen jälkeen. 🙂
Nuorilta kuvaajilta tulee sitten aina silloin tällöin hyvää palautetta ja he nykivät hihasta, kun nähdään. Se tuntuu ihan kivalta.
 
 
 
Miten koet tämän digitaalisuuden ja ”netti hysterian” vaikutukset valokuvaukseen?
 
Omaan valokuvaamiseeni se ei ole vaikuttanut mitenkään. Opiskelen edelleen kuvaamista ja kuvien editoimista ja sisällön parantamista. Nettihysteriä vaikuttaa sillä tavalla, että olen enemmän varuillani. Opiskelen liikkuvaa kuvaa ja seuraan ehkä enemmän blogeja. Tämä siksi, että pysyn paremmin ajan hermolla.
En kuitenkaan usko, että mikään muuttaa sitä tosi asiaa, että olen sisällön tuottaja. Nettikoodareita löytyy ja ohjelmia keksitään koko ajan lisää. Minun ei tarvitse murehtia niistä. Jos jokin tässä pelottaa niin se, ettei laadukkaita kuvia enää tarvita, sillä sitten loppuvat hommat. 🙂
 
 
Riittääkö into kuvailla vapaa-aikana myös?
 
Riittää! Rakastan kuvaamista ja kuljen kameran kanssa lähes aina. Haluaisin opiskella maisemakuvausta tai kokeilla ruokakuvauksia, ihan vaan huvikseen. Ja kyllä motocross-radalle tulee lähdettyä ihan huvikseen kuvailemaan ja treenailemaan.
 
 
Blogiasi pitkään seuranneena tiedän, että sinä jos kuka voit sanoa tietäväsi miten opitaan yritys, erehdys ja uusi yritys taktiikalla. Onnistumiset luonnollisesti tsemppaa jaksamaan joten mitä sanoisit aloitteleville kuvaajille?
 
Ehdottomasti kannattaisi mennä kouluun, mutta jos se ei ole mahdollisuutena, niin tänä päivänä on paljon hienoja tutorialeja netissä, joiden avulla voi lähteä opiskelemaan perusteet sieltä. Pari hyvää kirjaa siihen päälle eli säännöt selville.
Sen jälkeen pitää opiskella omat välineet. Mitä paremmin tunnet työkalusi sen parempi. Suurin virheeni oli, että hankin liikaa välineitä liian nopeasti. Muutama putki ja valo ja kamera riittävät, kunhan vain opit tuntemaan ne. Pitää tietää, kun lasin laittaa kameraan, että miltä se tulee näyttämään. Siinä on hyvä pohja.
________________________________________________________________________________________________
Vesan Koivusen löydät alla olevista linkeistä. Erikois suositus vkphotoblog.com:ille, suosittelen! 😉

Koivusen kuvia tapahtumasta, josta haastattelun kuvituskuvat on yhtä lukuun ottamatta otettu, löydät täältä.

Advertisements

7 responses to “Haastattelussa valokuvaaja Vesa Koivunen.

  1. lainaus…Tietyltä ryhmältä vanhoja vihaisia kuvaajia tulee aika paljon kakkaa, mutta eivät he yleensä uskalla suoraan kentällä mitään sanoa. Kunhan murjottavat. He laittavat ilkikuraisia sähköposteja ja yleensä ne tulevat ilta-aikaan kymmenen jälkeen. 🙂
    ———-
    Ilmeisesti Koivunen tarkoittaa minua tässä, arvioin joskus hänen tekstejään hänen blogissaan.
    On mielenkiintoista, että journalismissa työtään tekevät henkilö arvioi kritiikkiä kakaksi. Yhteiskunta jossa kriittisyys arvioidaan näin on jotain pielessä, erimielisyys on oleellista, muuten olemme diktatuuri. En ole koskaan tavannut Koivusta keikoilla, joten en ole erityisemmin voinut murjottaa, enkä lähettänyt mitään ilkurista kymmenen jälkeen. Olen vain huolissani alastani. Me vanhat lehtikuvaajat tappelimme alalle oikeuksia (mm 1972 tilanne, jossa lehtikuvaajat saivat saman palkan kuin toimittajat) Näiden saavutuksian alasajaminen, jota nuorempi polvi nyt tekee, ansaitseekin kritiikkiä-
    PS kun tehdään haastatteluja webiin, pitäisi huolehtia kieliasusta, jotta jutut olisivat toimittajillekin uskottavia lukea.

    Jore Puusa
    Lehtikuvaaja
    Kuvajournalismin opettaja

    • Kiitos kommentista. On ilo ja kunnia saada juuri sinulta kommentti tänne…
      Jos palautteen antaminen on journalismia, niin eiko sitä voi tehdä omalla nimellä? Enkä nyt puhu sinusta, vaan ylipäätänsä. Ja jos jonkun kirjotukset ottaa niin paljon koteloon, niin eiko sitä voi kertoa päin naamaa? Sitä Vesku tuossa meinaa, kun puhuu, ettei keikalla Suomessa uskalleta tulla tuollaista sanomaan. Yleisempi tapa on haukkua nurkan takana tai jollekkin muulle..

      Ja mitä tähän blogiin ja sen kirjoituksien virheisiin tulee, niin olen pahoillani, jos virheitä on. Eiköhän jokainen silti tekstistä selvää saa?

      Olen muuten törmännyt kommentteihisi paljon muissa blogeissa. Ymmärrän tietyllä tavalla huolesi mutta… Olisi ihan mielenkiintoista tutustua sinun ”sielun-maisemaan”, joten tehdäänkö susta kanssa haastis? 🙂

  2. Ylipäätään webissä ei koskaan pitäisi sallia pseudonyymillä kirjoittamista. Nimimerkkikirjoitukset ovat arvottomia silmissäni.
    Kuvauskeikoilla on muutakin tekemistä kuin arvioida kollegan työmoraalia, uskoisin.
    Kyseessä on vain se, että vanhemmat lehtikuvaajat ovat tottuneet moraalisiin ratkaisuihin, toisen työn kunnioittamiseen, olemaan polkematta hintoja, arvostamaan alan koulutusta ja ennenkaikkea olemaan kilpailematta epämoraalisiin keinoin.
    Nuorten kuvaajien ajatusmaailma on täysin toinen, heitä kokemani mukaan kiinnostaa vain ja ainoastaan oma onnistuminen alalla, nuoret eivät käsitä -ettei isompia ja kaikkiin vaikuttavia asioita (kuten Sanomien tilanne ) voi ratkaista olemalla passiivinen tai pelaamalla vain omaan pussiinsa. ( jota toimintamallia Koivunen usein kertoo käyttävänsä).
    Uskon että tässä on tämä malli kyseessä.
    En kirjoittanut kirjoitusvirheistä -vaan kieliasusta. Siihen kannattaa kiinnittää huomiota, jotta tulisi vakavasti otetuksi, lehtikuvaajien Suomi herättää toimittajissa ristiriitaisia tunteita ja meitä ei mm. siksi jakseta ottaa vakavasti, koska lukeneisuuden puute näkyy kieliasussa ( joka on siis aivan toinen asia kuin typot)

    • En millään tavalla väheksy koulun/koulutuksen käynneitä, mutta voiko pärjätä ilman sitä? Uskon, että voi riippuen alasta. Olen tehnyt elämäni aikana paljon esim. maa-rakennus hommia, ilman mitään alan kouluja. Olen oppinut tekemällä ja ”kokeilemalla”. Olen myös ollut hiukan työnjohto tehtävissä kokemuksen perusteella. Mutta se kouluttautumattomuus ei silti tarkoita, etteikö minulla olisi ollut jotain tiettyä hintarajaa minkä alle en viitsi konetta käynnistää.

      Sama pätee omasta mielestäni myös valokuvaus alallle. Monet joilla ei ole valokuvaus alan opintoja suoritettuna, ottavat todella taidokkaasti hienoja kuvia. Tarpeeksi kun harjoittelee, niin oppii… Lisäksi nyky-päivänä on työpajoja ja netissä on paljon tutoriaaleja itse opiskeluun. Teoria ja se että, tietää miten kamera toimii (suljin-aika, aukko, iso yms) on suotavaa, mutta kuvaamisen oppii vain kuvaamaalla.

      Se millaisen hintatason taas pitää on aivan toinen juttu.
      Edelleen anna esimerkin rakennus-alalta: Muutama vuosi sitten itä-nääpuristamme ja muutamasta muusta maasta tullut halpa työvoima söi Suomalaisilta töitä. Jo silloin ajattelin, että jokin on vinossa, kun ammattitaidoton ihminen tulee tekemään ammattimiehen työt, hinnalla, jonka kanssa ei Suomalainen verot maksva voi kilpailla. Vikahan on silloin yhtälailla tilaaja puolella, kuin ammattimiehissä. Ammattilaisen työn jälki ja muut ominaisuudet pitäisi olla paremmat kun aloittelijalla. Yhtäläilla jos tilaaja puoli haluaa paskaa, niin sitä saa halvalla, mutta laadusta joutuu maksamaan. Nyt tilanne on tasoittunut ja jäljelle on jäännyt ne ketkä homman oikeasti osaa, muut tekee apparin hommia. Hinnat tasoittuneet ja kilpailu on hiukan terveempää kuin silloin yhteen aikaan.
      Samahan pätee valokuvaukseen. Ammattilaisen kuvat pitäisi olla hintansa arvosia ja laadullisesti edellä ”pokkari kuvaajia” (tasainen laatu keikasta toiseen) ja esim nopea toimitus. Jos nämä ei riitä niin silloin vika on tilaaja puolella. Niinkuin sanoin että halvalla saa paskaa ja laatu maksaa.
      ”Jos 15 vuotias ottaa kolarista kuvan kännykällä/pokkarilla bussista ja lähettää sen vaikka Varttiin, saa siitä 50 euroa, ei sitä voi sillon syyttää. Tuon ikäselle 50 eskoa voi olla iso raha tai ainakin ikään nähden hyvä tuntipalkka.”

      En kyllä yhdy tohon mitä sanoit Koivusesta. Jos Koivunen käyttää sinusta tuota mallia, niin ok. Jokaisella on oikeus mielipiteeseen. Tästä ei ole paljoa aikaa kun Koivunen blogissan kertoi, että oli tiettyjen tilaajien keikat jättänyt väliin, koska yrittivät tinkiä liikaa hinnasta.
      On myös hyvä muistaa, että ne kenellä on yritys, sen tehtävänä on tuottaa voittoa tai ainakin pyöriä niin, että sillä elättää perheensä.

      Vielä tuosta Koivusen blogista. Suosittelen todella lukemaan sitä uudestaan muutaman kerran. Se onkin usen kirjotettu ironisella tyylillä, jonka tarkotus on herättää ajatuksia..

      • Valokuvakoulutus ei ole pelkkää valokuvaamista.
        Siihen liittyy suuri määrä oheisaineita, joista erittäin tärkeitä on taidehistoria ja kuvaluku ( semiotiikkakin). Näiden aineiden tarkoitus on antaa keinoja uusiutumiselle ja pontta uusien visuaalisten keinojen hakemiselle.
        ”Hieno kuva” käsite ei minulle tarkoita mitään, amatöörikuvaaja voi ottaa ”hienon kuvan” auringonlaskusta mutta ammattilaisuus merkitse tilatun työn käsitteen täyttämistä, monimutkaisen brieffin tuottamista visioiksi, ehdotuksiksi ja lopulta kuviksi varioiden eri taiteen aluen pastisseja. Sellaiseen ei amatööri kykene koskaan.. Ammattivalokuvaajan 4-6 vuoden koulutus tarkoittaa henkilöä, joka pystyy kuvaamisen lisäksi opettamaan aluettaan, keskustelemaan siitä ja erityisesti kuvasta ja sen rakenteesta ja ennekaikkea viemään alaa eteenpäin. ( ja kehittämään uusia tyylejä, joita amatöörit sitten seuraavat ja kopioivat)
        Pelkkä harjoittelu saattaa johtaa yhden valokuvauksen osasektorin kapeaan osaamiseen, kapealla tarkoitan sitä, että tehdään tajuamatta täysin mitä tekemisen takana on.
        Kun kirjoitan nuorista kuvaajista en tarkoita ketään henkilökohtaisesti.
        En löydä Koivusen blogista ironiaa, sarkasmia ehkä hiukan.

      • ”antaa keinoja uusiutumiselle” Eikös nyt valokuvaus ala nimen omaan uusiudu nopemmin nyt kuin koskaan?
        Eikos uusiutuminen myös tarkoita sitä, että kuvaaja uusiutuu luoden uusia tapoja toimia?
        Ammattilaisuus voi olla yhteen kapeaan osa alueeseen erikoistumista, mutta silloin mainitaan etu liitteenä: urheilu, muoti, ruoka jne… Toki jos lehti kuvaaja käsitettä käyttää niin silloin on osattava kaikki. Mutta ammattihan on se josta hankkii suurimman osan tuloista. Etkös itse hallitse kuvaamisen urheilusta ruokaan?

  3. En ole huomannut valokuvausalan uusiutuneen mitenkään, jos kuvia katsotaan. Kuvien visuaalinen laatu toki on heikentynyt tasaisesti keskustelun kuvista loputtua kokonaan.
    Toki valokuvausala on uusiutunut jos uusiutumisena pidetään sitä että ala on kuolemassa amatöörien tappaessa ilmais- ja halpakuvilla ammattilaisten elinmahdollisuudet.
    Valokuvaajakoulutuksessa käydään läpi kaikki osa-alueet ainakin siten, että kuvaaja pystyy siirtymään alueelta toiselle harjoiteltuaan jonkunverran.
    Olen ollut kuvatoimistokuvaaja,—- siis vielä kapeampi sektori ja totta on, että meidän oli osattava kaikki alueet ainakin jossainmäärin. Mutta koska myös opetan kuvaamista, on minun edelleen osattava koko alue niin hyvin, että voin laittaa opiskelijat alkuun.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s